Asiakkuusjohtaja A oli ratketa riemusta. Hänen johdettavakseen oli annettu yksi yrityksen kolmesta must-win-battlesta, strategian kannalta elintärkeästä kamppailusta markkinoilla. Tämä sisälsi kehitystyötä, yhteistyöverkoston rakentamista ja asiakkuuksien avaamista kokonaan uudelle tuote-/ palvelukokonaisuudelle. Töitä oli siis tiedossa paljon – unohtamatta nykyisen kassavirran kasvattamista. Resursseja tekemiselle ei ollut enempää. Piti vain priorisoida paremmin ja ns. fokusoida ponnistelut piin tarkkaan. Ja lietsoa tekemisen meininkiä.
Alku oli loistava. Visio oli kirkas, ja tiimi innoissaan. Sitten, paha vieköön, ei vaan hieno juttu sinänsä, nykyiset asiakkaat alkoivat tilata ennätyksellisen paljon nykyisiä palveluita. Töitä oli kädet täynnä.
Luovuus sai odotella ilta-aikaa. Samoin kehitystyö. Projekti eteni hyvin, vaikkakin hitaammin, kuin A oli ennustanut. Ensimmäinen deadline, vaiheen 1 esittely läheni. Oli venyttävä. Illat (ja välillä yöt) eivät enää riittäneet, eivätkä viikonlopuille jätetyt vain 8 tunnin työrupeamat. Oli tehtävä jotain. Resursointikeskustelu esimiehen kanssa olisi ehkä auttanut, vai olisiko? Päälle oli jäänyt edellisellä kaudella julistettu rekrykielto. Ja toisaalta A ei halunnut leimautua ruikuttajaksi. Ei muuta kuin pää pystyyn ja toimeksi.
A oli kovanaama ja ylpeä siitä. Hän oli myös aivan puhki – eikä ajatus enää juossut. Kotona vaimo ei puhunut sanaakaan, ja lapset vierastivat isäänsä.
Yrityksen omistuksessa tapahtui muutos. Strategiaa selkiytettiin ja suoraviivaistettiin. Osa projekteista jäädytettiin. Oli parempi huolehtia nykyasiakkaiden nykyisistä tarpeista – ainakin lyhyellä tähtäimellä. Esimies kertoi tämän A:lle. Tämä tuntui kuin maton riuhtaisemiselta jalkojen alta. Mitä oli jäljellä? Mihin valui kaikki tämä vaiva ja tekemisen vimma?
Kuulehan, A, sanoi vaimo (alkaen pitkästä aikaa puhua) illalla. On sinulla vielä yksi must-win-battle. Täällä kotona. Se on se kaikkein tärkein.
Hei lukija, onko tässä sepitteellisessä jutussa mitään yhteneväistä sinun todellisuutesi kanssa? Oletko joskus tuntenut uhraavasi aika paljon tavoitellun hyvän eteen? Vai oletko pystynyt pitämään tasapainon elämässä? Jos olet, se on hieno asia niin sinulle kuin työnantajallesikin. Jos et, ole meihin yhteydessä resursointitarpeiden korjaamiseksi.
Lauri Sipilä
Senior Partner
Pro-Source Oy